maanantai 5. maaliskuuta 2012

Elämä on

Iihana arktinen reippaalu tuloo pian pirätyksihin. Mullon tullu aluusta lähtien ikimuistoosia asioota täältä. Joo täältä, viäläki oon nöyränä täälä kinoksien takana. Kuulen kyllä, notta joku autotiä menöö likellä.

Molin yllättyny, nottei mikää kylän hirvi ollu viittiny tulla kattomahan mun telekkuani. Olin kiitollinen hiirille, nottei nollu teheny pesää soffahani eikä sänkyhyni. Nei ollu eres kuseskellu mitää paikkoja hajulle. Oom mä pikkuusen tiätysti hiirille asetellu terveysruakaa sinne sun tänne.

Tämä ei oo mun huvila, tämä on mun koto. Hiiret ei oo ainakaa sitä takavuasina käsittäny. Mullon laurootuksen ja sokkelin rajas verkko. Mullon lappion ja seinän rajas verkko. Ku ne hiiret ennen tänne tuli, ne on tullu kuninkahallisesti ovesta ku moon pakannu autuania. Ei oo muuta selevitystä.

Mä tiäsin nottei oo mun jääkaapis täälä ku valo, ku tulin tänne viikko taapperi. Ei siäloo nykkää ku parsakaali, lihasoppavärkit ja kunnon piimää ja lurahrus maitua. Ei muuta tartte ollakkaa, ku meinaan taas lähtiä turistimatkalle.

Enoo vissihin muistanu mainaasta minkälaasta oli, ku tulin turistina kotiani. Aina ku pohojaksun tänne on pimiä. Mun kototiälläni oli melekee meeteri lunta ja taksimiäs sanoo, nottei tällä vehkehellä taira ny päästä sun porraspäähäs. Mä sitte, notta tyyrää tuahon luantokeskuksen pihahan. Voisin löytää jokku moottorikelekan raitioomet, mitä myärin voisin eretä kotuani kohoren.

Mulloli oikianpualohooses käres kaupan muavipussi, johonoli munakenno, parsakaali, pärinäpussuunen, keittovihannesrasia, piimäpurkki ja maitopurkki. Toisahaltaases näpis oli lentolaukku.

Ei ollu kuutamo, mutta suurinpiirteen tiäsin mihinä asun. Verin niitä kantamuksiani siinä sikälääses hanges. En mitannu suaritustani pyhäkengis. Voi olla, notta minuutis olis menny pari meeteriä. Ojan kohorat oli kaikkiin pahimpia, ku en pimees nähäny niitä. Siälä ojanpohojilla sitte rimpuulin niiren pussuusteni kans, enkä millään meinannu päästä ylähän. Pairankauluksestaki meni koko aijjan lunta munille.

2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

...vaan olipas mukavaa tulla kotiinsa!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kyllä hytäjytti lukia hiiriistä.
Meirän täkälääset viiksivallut on sellaasia, jottei nei kuse siihen mihinkä kyykkyyvät (eiväkkä liijoon pasko).
Tai sitte mullon hajunystyrät jo niin araptootunu niiren hajuhun.
Terveysruakaa minen tohori niille syättää, ku mä pelekään, jotta silloon ne vasta rupiaa oikeen haisemahan, ku johonaki seinäntilikkehis märäntyyvät.

Kotihin on aina mukava tarpua vaikka hangeski ja vaikka lunta menis suuhun ja silimään.