tiistai 24. tammikuuta 2012

sen siasta

Oon köpelö ruakataiteelija, myännän, muttei menny siat eileen perseesehen. Joku jo mut aikoja sitte jättäny imehinen sai suupiälensä makoosahan hymyn virnesehen. Olis varmahan maistunu muillenki.

En oo niin hyvä, ku saattaas jutuustani päätellä. Kuukletan jonkun sopan eli ruakamössöhön kohorallen ja annan pikkuusen yläkaalilleni muhimisaikaa. Jonson joku joskus osannu teherä klimppisoppaa eli veripalttua, miksen mäkin? Kysyv vaan. Tämä joku keitti tai paistoo eileen spelt -jauhoosta kropsua eli pannaria. Koirat syää tuatosta.

Oon jokseenki ykssilimäänen keittäjä. Nimenomahan keittäjä . Mum miälestä mikää muu ei oo ruakaa ku kunnon soppa. Teen joskus töhönöruakaakin, ihan kurmeeta, mutton mulla vatta täynnä ruakaalun aikahan. Oon saanu tiskitrasua ympäri korviania aiheesta. En tykkää töhönöevähistä.

Ja sitte a la aijankappyra: Tällään ehtoolla kuivatettuja hernehiä vesivaasihin. Ku heräätn aamulla, ostan lähikaupasta palavikinkkua. Koitan jollakin konstilla seleventää ittelleni, onko se fläsä sualaasta tai ylisualaasta. Itte tällään sualaaset rumihin osat pitkäksi aikaa vetehen laimentumahan.

Suaritukses jo kärsätuntuma saa ihimisen hyvälle päälle. pian saa lusikoora hernessoppaa muatohonsa. Oon ollu sev verran kulukeella, norttoon oppinu joltaki rusentamahan sinappia keittohoni.

Jaa, jotta täskö ne kokkaamisen ohojehet oli. Voisin puhua oikiasta kaalisopastaki kuinka kauan hyvänsä. Osaan keittää tikkuperunootaki ja kanan peffasta tullehia melekee ympyriääsiä.

Jollaki imehellisellä selityyksellä oon pysyny hengis. Ev viaraale soittoruakaloos, enkä muiskaa ravittemapaikoos. Huitelen vai soppiani takaraivohon päin, Joo.

1 kommentti:

Sanna kirjoitti...

Hernerokka sinapin kans on herkkua! Varsinki ite tehty ja kauan muhinut.