keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Äijänkäppyröiden

Oon taas kerran hukannu suaran valinnan omahan blokihini. Ei oo imes ku, sormeni on ku paketista vapahutettu nilikkuunen nakkien läjä.

Kuuklesta sai seleville, miton äijänkäppyrä. Johonaki osumas se tuli mua kohoren, johonaki tärskys selevennettihin sanan merkitystä. Ev viittiny kattua siitä toisesta tiato-ohojelmasta, nottonko niillä parempia seliityksiä.

Ev vissihin oo loukannu mitää desing -lakia, ku oov viäläki äijänkäppyrä. Jos kukaa ei oo viälä varannu mun nimiäni tuatestarkootuksihin, mä voisin alakaa itte hommihin. Jos joku likipiiristä osaas hongkonkia, voisin lähärättää sinne piirrustukset vaikkapa äijänkäppyrän klyyvarista.

Jos tuatettu muavilelu valtaas markinoota, voisin tällätä skannatun kuvan isoostavarpahastani tehtahalle. Aivan hyvin mun viiksistäni sai torella suuren implantin mallin huanua ittetunua kärsiville.

Muutaman sekunnin perästä tämän julukaasusta lähtien, mun nimimerkki on varaasteettu mua koskemattomahan mulukkuhommahan. Arvaan vaan.

Jotta näin ny.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

pieni se on ko kutittaa, iso se on ko satuttaa