perjantai 25. helmikuuta 2011

Van daag

Ihc glaube das leben zein leben. Jag tror, att jag har ingen mögliheter att leva med min egen hengittämistäni kotikyläni murtehella.

Jag måste fråga varje dar, varför meine kumppani vill vara alltid hela dagen devill for mich.

Jos osaisin vielä kunnon finskaa, skriivaisin mielelläni sillä. In home speaking is suomea.

Olen todellakin kielissä puolijalkainen. Haluasin sanoa täällä jollekin koiralenkeillä tutuksi tulleelle hyvälle ystävälle: Tosi hiano ilima ja parahin maharollinen keli. Sitten heitän, notta sehr gud vetter ja lisään siihen, jollaki epämäärääsilläni, notton kiva liikahrella täälä.

Espanjan pappa ei koskaan hätkährä mun vaikertamistani. Ov vissihin pikkuusen hiano miäs. Mä urputan sille ja sen rakiille ummet ja lammet. Se on kuuntelevinansa mua ihan nöyränä. Sitte se taas joka kerta rupiaa seleventämän, notton sillä Kataloonias kivitupa, johonon parin meeterin vahavuuset seinät. Joka kerta sanon sille, joo mä muistan tuan.

Mä meen joskus kauppahanki täs viäres. Puhun puujalakiältä ja nuari myyjä ihimettelöö mu murresta. Ymmärrän, vaikken osaa. Puhuuko vanaha pappa franskooksi, vai mitä tua molokotukses on?

Lataan tiätysti heti tuahon, notta tämä puheeni parsi on finelandiaa. Notta siätä ylähätäkö oot joraantunu tänne. Joo, pohojammaalta.

Eikö siälä oo kristuksen vilipoosta? Kuinka tuan ny ottaaski, sanoon. Mullei oo koskaa ollu niin vilu ku täs maas. Jotta niinku lämpöösempää? Joo, mun kototuvan portahilla on meeteri lunta ja nurkalla olova lämpömittari näyttää kolomiakymmentä vilipoosen suuntahan.

Naapurit menöö vähäpuuheesiksi. Oon huamannu, notta suamalaasista tykätähän täälä. Hyvin harva tiätää, mihinon fineland. Kukaa ei oo viälä miältäny Siperiahan.

3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Mikä on devill? Kaiken muun ymmärsin...

Ja rohkea oot ollu, kun oot maailmalle menny vaikkoli vaan viitosia.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Sanna kulta. Kolmetoista-vuotiaana aloitin maailamanmatkailun. Monissakin maanosissa olen hiippaillut. Päiväntasaajan toisella puolellakin ja vieläpä työasioissa.
Devill on paholainen ja olin sellaistakin joskus katsomassa. Australian eteläpuolella on Tasmania -niminen saari. Siellä asustaa devill -niminen elukka, joka murtaa kuuleman mukaan itsensä vaikka betongista läpi. En kyllä tiedä laitetaanko sielläpäin rautaa valuihin.

Sanna kirjoitti...

Ai niin, se Tasmanian Tuholainen :)

Toiset uskaltaa, toiset ei edes halua minnekään.