tiistai 1. helmikuuta 2011

Puukenkäfani

Muston tullu aivan maharotoon Hollannin kansallisruaan puukenkien ihaalia. Niistoon kuullu jo alakoulus, samoon ku tuluppaaniistaki. Oon ollu palio siinä maas ja nykki kaks erellistä viikonloppua. Ei koskaa silimihin tai suuhun oo tullu oikiaa puukenkää eikä oikiaa tuluppaania. Voi saispa joskus niitä puukenkiä talterikillensa!

Puukengät ja tuluppaanit taitaa olla samallaasta legendaa, ku jääkarhut Helesingin karuulla ja hirviöt Loch Ness järvellä Skotlannis.

On oltu nuukuuksisnamma omis evähis siälä naapurimaas. Termariilla raahatut sopat varmahan maistuus jääkylymien aaltojen reunas kelle hyvänsä. Mä ainaki olin ku piliven päällä ja vatta tykkäs. Turismi soon joka kannattaa.

On erikoonen maa tua Nederland. Pualet porukoosta asuu vesirajan alapualella. Mua hirvittää jo ajatuskin, jotta mun hilseen päällä olis toistakymmentä meeteriä vettä, jos olis luannontila olemas. Pahita olis tiätysti, jos ne vesimassat tryykääs yhtäkkiä kimppuhun. Olis silloon laulut lauleskeltu.

Mä innostuun oikee tosisnani ihimettelemähän hollantilaasten elämää. Aikanansa viliakaupalla maailman rikkahimmaksi valtioksi tullu maa on ollu aina vesien kans kamppaalemas. Tuhannen viimmeesen vuaren aikana tuluvaveret on täyttäny milioonien ihimisten kirukset.

Viimmeenen isoo vasimen kären pualohoonen tosimyrsky vammaannutti maan vuanna 1953.
Parisen tuhatta ihimistä hotaasi lopullisesti vettä ja tosi palio elukoota jäi upoksihin. Maan hallitus teki jo parin viikon perästä päätöksen, notta ny saa loppua veren liplatukset.

Ny suurimmis vaarapaikoos on mahtavat parot ja koko läntinen suistoalueen ranta on pengerrety. Suistohon tuloo pikkuusen palio vesi Reinistä, Maasista, Sheldestä....

Oli uskomatoonta nähärä sellaanen kaupunki entises meren pohojas ku Zierikzee. Soon perustettu jo kolominumeroosilla vuasiluvuulla. Navigaattori näytti, nottoltihin tosi monta meeteriä merenpinnan alapualella. Kuinka ne jo 800 -luvulla osas vallata ittellensä tilaa merestä?

Onhan Vassorin laharella ja Söderfjärdeniski ainaki vilielyksiä merenpinnan alapualella, mutta Hollanti on tosi suuri imes. Muutaman kerran on oltu flikkojeni rattastuskaverin tyänä Almeressa, lähellä Amsterdamia. Ku kysyyn, isäntä vastas. Kakskerroksisen taloon kurkihirtehen asti vesi nousis, jos pääsis valloollensa.

Tällään tähän kuvia ehtoompana, jos kuvankäsittelijä sen sua.

Vanhan sataman parkis oli pikkuusen vanahoja paattia. Merenpinnan alapualella tämäki pryky. Laivojen kylies olovan siivekkehen merkitys jäi maakravulle selevittämätä. Palio pohoriin kakellaasten teoriooren kans, mutten tiärä viäläkää. Joku vesi-ihiminen voi äkätä tai tiätää.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Seisoon kerran Hollannis yhyres hotellin pihalla, sellaasella penkerehellä...siitä etiäppäin alako heti isoo vesi ja taakse ku katto, oli maankamara kaks meeteria alempana. Käänny hiliaa muihin päin ja snaoon, notte m äjää tänne. Rapa ei oo ennenkään pirelly vettä. Molin justihin nähäny dokkarin, miten ne padot on tehty ja miten ne pökkös merta kauvemmaksi. Pajumatoolla ja savella!!!!! ajoomma sitten sisempähän maata yäksi, meni hyvää nukkama-aikaa prilleehin muttei tarvinnu kuunnella, joka pato petti. Aivan kauhiaa olis asua siälä!!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Mullon nuas kuivatuus altahis koko aijjan peloon sekaasta turvallisuuren tunnesta.