lauantai 20. marraskuuta 2010

Pikkuusen siivua

Enoo siivousintoolija. Joskus mun menöö hermot ja alakaan riahumahan kotonani. Pruiskuttelin jotaki tsöh tsöhia klasiihin ja hinkkasin pikkuusen. Vetelin ruutuja jollaki silikoonilastalla ja pian huamasin, notta klasiista rupes näkymähän läpitte.

Mä kestän kaikellaasia villakoiria laattioollani määrättyhyn hetkehen asti. Ku villakoirat rupiaa pureskelemahan mun linkkojani, tarkoottaa nilikkojani, mum menöö hermo. Jos klasiista näkyminen rupiaa olemahan epätiatoosta, mun tilannestaju rupiaa jylläämähän.

Mun asennes kaikellaasehen siivuamisehen on viipyvä. Joo ja kun sitte joskus alakaan, mua ei siärä kukaan enkä mä ketään. Em millää ymärrä täs asias ittiäni.

1 kommentti:

aikatherine kirjoitti...

voitas olla melkeen ku ku siskoo ja sen veli.. samat on aatokset toisinaan, en edes sierä ajatella ittiä. pahaanen on akan käppyrä..