lauantai 20. marraskuuta 2010

Helemiä sioolle

Rakkilenkillä oli niin hiano ilima, notta oksat pois ja pala larvaa. Rakit veti ku kytöruunat ja nuuskii toisten kaltaastensa eritteiden hajuja. Hyi olokon. On onni, nottoon ihiminen, enkä perverssi suren jäläkeläänen. Itte en ymmärrä, mitä tuaksuja hännänaluuses vois olla.

Mä en napsahuttanu tätä kuvaa. Akkani on alootteleva valokuvaaja ja sikäki innostunehella asentehella hommahansa suhtaantuja. Keskimmääsees puus on kuulemma omppuja.

Kummiankkojen marssi ja koiran kakatuskialto. Oliski nähäny lenkillä jotaki myänteestä. Niinku vaikka, jotta joulupukki tuaa mullen juhulan auttuna uuren pehemolelun tai uuren fyrräävän muaviauton.

Paras kialto- tai varootusmerkki on tullu kohoralle Belegian ja Hollannin rajalla. Siäloli kialtomerkis hiihtäjän kuva. Jos olis silloon ollu sukset joukos, olisin varmahan hiihrelly hapinesta siinä kanervikos. Mä en oo viäläkää eres hyvällä taharolla ymmärtäny, notta mitä se hiihteleminen olis haitannu niis puskikoos.

3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

No saattaahan se hiihtäminen lumettomassa paikassa haitata kasvillisuutta... kihnautuu vielä rikki.

Ja oon tuota joskus miettiny, että jos ihmiselläkin olis tarve aina haistella toisen haaroja tavatessa, varsinkin jos tapaa ihan oudon... tai vaikka kainaloita. Ei se olis sen kummempaa ku nykyisin kättely, jos se olis ihmiselle normaalia toimintaa. Naisilla olis tiettyyn aikaan kuukaudesta kauhee tarve jättää puhelinnumeroita joka tolpan juureen, ja miehet niittailis uhkauksia kotiympäristöönsä.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Joo paitti Sanna, miäsihimiset ei oo niin kauheeta ku kuvittelet. Ei ainakaa tavallisesti. Mä en ny puhu omasta pualestani, ku oon puhunu siitä jo piisalle.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Viälä sulle Sanna: Hyvä kommentti, vaikken sitä heti käsänny. Tyhymä oon ja sille ei voi vissihin mitää.