Oon ollu jonku selevittämättömän terveysasian takia pihalla niinku lintulauta. Neliän vuaren aijan lykittihin mun keuhkoohini kaikem maailman letkuja ja näytespalanipistimiä. Mitää selevyyttä ei oo tiätystikkää tullu.
Mä lähtisin vaikka heti nykki lekurihin, mutta vain johonku krokotiililekurihin. Ihimislekuriihin en enää luata yhtään. Tästä asiasta en puhu enää eres ittelleni. Hatuttaa tämä nuaruuren kuluminen ihan turhanpäivääsen asian kans.
Kuvani on rottingiista. Ainaki suksikepit ja ongenvavat oli ennen sellaasesta värkistä tehty Olisko tua nyt sitte bambua vain mitä.
Rakkahani on määränny monehen kertahan tuhuamahan hianon kasvin. Oon ystävällisenä elehenä sanonu, notta tuata puskaa mennähän tappahan vain mun raatoni ylitte. Nua piänet rottigin pojjat tuloo ihan hirviää vauhtia elämän markinoolle. Aaamulla tumppi voi olla vain viissenttinen ja illalla vaaksan mittaanen.
Oon vähä tuumannu jemmata parahultaasimmat rottingit suamehen viätäväksi. Niistä sais kakararani ja kakaran kakarat suksikeppiaihiiota ja rökkähän pyyrystysvapoja
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti