Mun piti mennä ranttehelle, mutta tähän mä ny joraannuun. Tyäretut kumminki orotteloo porraspiäles niinku moottorisahaki. Raivaussahaki tualta suajasta kurkisteloo joinki kyllääntynehenä. Huutelen niille overraosta, nottoon tulos. Orottakaa ny hetkuusen.
Aamupäivällä tarkastettihin herrakoiran kans luannon puutarhan annin kypsymistilannesta. Mustikat on viikos erenny siihen mallihin, notta enin osa on ny kypsiä. Eiku huitelemahan sankoohin. Kyllä mua ilietti, ku ne mariat litisi mehuksi mun kenkäroukoosteni alla. Hyi olokon mitä haaskoota. Me noukittihin vain muavipussuunen kanttarellia. Niistä tuloo hyvää soosia pelekiasta tuatujen kolerooren päälle.
Näillä tiätämillä marioja ei tartte karehtia keltään. Niitä piisaa kaikille, jokka viittii puskikon pualelle polokaasta. Pikkuusen sääliksi käy niitä, jokka osaa vain Lauhanvuaren nutturalta kerätä mariansa. Ja niitä, joilla auton pitää näkyä koko saalistuksen aijjan. Pyhänä nutturalla oli kolomekkymmentä autua parkis ja tänäpäivänäki melekee yhtä palio. Siältä on mariat kuitenkin haravootu jo raakoona, nottei kantsi mennä.
Lähimettis kumminki mariaa piisaa kaikille mettähän kynttääville. Saappahien alla flitinä kuuluu, ku mettäs talsii. Mullolis mariannoukkimisehen itte kehitelty haravoomissysteemi. Mä saan sillä viires minuutis oman tarpehen. Harmittaa, ku ny lähtyä teetellähän, enkä kerkiä enää urakoontimiäles lähtiä hommahan. On niin palio muuta viälä ristinä.
Näyttää pualukan raakilehiaki olovan siihen mallihin, notta tairan tulla ansiohon muutaman viikon perästä. Ennen viälä miähenä ollesnani kerkesin lähärättää noukkimiani pualukoota toista tuhatta kilua maailman markkinoolle syksys. Yhtenä vuanna loppuvaihehes hinnat putos ja mä jaoon kaikille sukulaasille ja tutuulle viimmeesen satsin ja sata kilua huitaasin perunapeltohon.
Kylloli palio matoja pottumaas seuraavana kevähänä ja tuli aimoo sato syksyllä Pitua. Ei menny hukkahan pualaamet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Tänään meki käytiin mustikoita poimiin. Jotta ku on makkeita! täällä vain halla osin vei.
meillä on jo parikymmentä litraa pakkasessa. Mustikoita siis.
Täälon joka vuasi mustikkaa, tänäkin vuanna niin, että ilijettää. Jos ei muualla oo, niin tänne vaan. Täälon niin palijo vettä, että jos on hallayö, niin ainakin saaris ja rannoolla mustikankukat on säästyny kylymältä, veren ääres lämmittää.
Kartalta ku kattotta, tämä Lauhanvuori on Pohojamnaata ja keskisuamia ylempi kohta. Hallavusisaroolla ylähällä vilieltihin perunaa, ku laaksoos pakkaanen pani. Täälon viäläki jollaki jaappanilaasilla tutkijoolla perunatarhansa tuala ylennöksellä. Oli sitte hallaa tai oikiaa pakkaasta kukinta-aikana, tänne tuloo aina mariaa, tahtoo tai ei.
Täälon niin palio lääniä, notta tervetulua kuuhaalemahan.
Mä kuulun justihin siihen satsihin, jonka auto/fillari pitää näkyä koko marjanpoimimisaijan! Muutoon lähtöö sitte iltayästä helikopteri ja sotilahakki kattelemahan mun sankuani. Niin... ja mua. Minen tajua mettästä muuta, ku son ihana paikka, mutta ihmeelliset suunnat siälä on, koskaan et tierä mistä pääsöö pois, sielä niinku aivot nukahtaa ja suuntavaistosta ei enää tiatuakaan.
Mua ei saa tonne kärmesten sekaan kirveelläkään!
Mokomat lierot seuraa mua ku hai laivaa...
Oon tullu niin laiskaksi, että en tahtoosi viittiä kovin kauas siitä autolta lähtiä, mutta kiva olis saada pakkaasehen vähä piirakkamarjoja. Viime viikolla sain justihin sen verran, että piirakan sai. Mutta en tiedä hyviä paikkoja täällä meilläpäin ja kukaan ei halua apajiansa paljastaa, vaikka saalista olis yllin kyllin ja suurin osa jää mettähän. Joskus nuarempana on tullu pualukoota kans noukittua myyntihinkin, nyt ei enää viitti/jaksa/pysty...
Mulle justihin tuatihin kolome sangoollista valamihiksi peraattuja mustikoota. En saa vuares nuan palio syäryksi, ne menöö pikkuusen laajempahan jakeluhun.
Nykyään mun ei saa enää mettähän mennäkkää. Saattaasin tulla siältä reisi kainalos takaasi. Kakarana piti kulukia. Siskoon kans tuli aina riitaa, kun se olis viäny mua aina harhaan. Mä vain pirin pääni, eikä siskookaa yksin tohtinu lähtiä omahan suuntahansa. Ja aina löyrettihin kotia.
Yhyrentoista vanahana olisin halunnu tiatyllaaset farkut ja puseron. Mulle ei niitä ostettu. Sevverran otti päähän, jotta keräsin kiukspäin niin palio pualukoota, jotta sai haluamani ostettua OMALLA RAHALLA.
mulla on kans kärmespeleko....ja kauhia onki.
Moon retalehtanu enimmän osan elämästäni mettis ja oon nähäny vissihin pari elävää kärmestä eloni aikana. Jos kauhu on kilipikonnia kohtahan,niiton sitte palio Vaasan ja Vöörin mettis. Kivistä voi kukin muarostaa ittellensä kuinka kauhuusia miälikuvia hyvänsä.
Lähetä kommentti