Suamen reisu on menny paremmin, ku mihinää hortehisani olisin osannu orottaa. Oon pitäny kukkaruani piilos ja jynssänny kahta ratia karkialla kärellä. Sain kymmenen vuatta kuusen alla majaallehen peräkärryn pyärillensä ja pikkuusen valonvilikahruksia nurkkihinsa ja sen koommin on hyätyasemat saanu hianua tavaraa konttiihinsa kahares pitäjäs.
Kyröös oon tyhyjänny kototaluani omista ja isävainajani aartehista. Ei oo pahemmin ottanu kipiää, vaikka joka tavarasta olis tiänny pitää pitkän puheen. Kuulijat ei oo jaksanu keskittyä oleellisehen ja mäki rupesin sitte mättämän muistoja kyyttihin muina miähinä.
Kyllon niin hianosti järiestetty nua romunkeräyspaikat. Ei tartte konttiihin huirella romua ylähäppäin, kun non hianosti upotettu tekorintehesehen ja saa purottaa alahappäin. Raurat vein tiätysti nuarisoseuran keräyspisteesehen. Vahtimestari oli saanu siälä justihin turpahansa, ku oli menny yällä romuvarkahia hätistelemähän.
Moon ensimmäästä kertaa tytyväänen vanhan kotomaan viaraaluhun. Moon saanu vääntää puiren kans ja saanu komeeta pinoja aikahan. Moon saanu olla saunas niin uuseen ku on huvittanu. Pari kertaa päiväs on ollu ihan hyvä. Rakikki on tykänny riakkua iliman reimin reimiä tuala puskikoos. Kai se rakaskin päriää joinki, vaikkon kuulemma jotaki iniääsiä ilimas. Mä en sellaasia havaatte.
Oltihin loman lomallaki. Johonaki Puulaveren saarella. Piti mennä venehellä muutama kilomeeteri. Mun jalakojeni alla rupes se saaren pryky heti heilumahan ja sitte nukkumakämpän laattia. Juamisilla ei ollu tekemistä tuan kans, mutta huanoolla merimiäskeeniillä.
Siälä saarikämpällä oli aika palio väkiä, mutta mun ei onneksi tarvinnu ruveta nyhyjäämähän mitää hyvää päivää kirvesvartta tai höpäjämän mun juttujani tai kuuntelemahan toisten vastaavia. Tarkootan, nottei vain niitä.
Saaren isäntä oli kaatanu pari isua kuusta 14.88 m ja 14,92 m ( Tyvestä latvaleikkauksehen, 8 cm) kaveri suunnitteli niistä siltarunkua lutakon yli saunalta maakuueriöhön. Murehtii niiren siirtämistä kohorallensa. Toimitteli jostaki konehen tilaamisestalautalla sinne prutkunperälle. Kääräästihin hiat ja pian rungot oli siirtyny kaharen nöösnöörin kekseliähällä vipuamisella siltarungooksi oikiahan kohtahan.
Kumpaanenki nöösnööri oli sen verran kamppaallu elämänsä aikana selekänsä kans, notta piti käyttää muita niksiä hommas ku rakaa voimaa, jota sitäki tiätysti olis löytyny niinku piänestä kylästä. Saattoo olla, notta jokku vuasikasvaamekki sai herrat käyttämähän enemmän knuppia ku hauista. Molemmat nimittäin on kaikkien lajien urheelunylykkyjä, jotta kaikki olis onnistunu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No johan ootta ollu ahkerina! Minen saa siivuttua yhtä tyähuanesta ja tootta siivonnu kahta markkia ja rahrannu viälä isoja tukkiaki paikasta Aaa paikkahan Bee. Mua ei kans inisijät häiritte, kaipa veri on niin pahanmakuusta, eniten ottaa hermoohin, jos kärpäänen pöräjää lähellä tai puhtahas klasis.
Pitääskö ny puhua sitte tyälomasta? Mun Kyrööllomani oli oikiastansa sellaanen. Piti tai sai siivota äireen kans puaria. No juurikaa mitää ei saanu heittää pois, ku ei ikänä tiärä, jos vaikka joskus tarvittis. Mutta sen sijasta tuuletettihin jumalattomat määrät pannumyssyja, pöytäliinoja ja esiliinoja ynnä muita tekstiiliä.
Hätina kerkesin Vilukissille leipua mansikkakakun.
Vilukissi ne paarmat, on miun inhokkeja.
Mie muistan ko mein mökkinuapurissa hävitettihin polttamalla 100 vuoves kertynyttä roinaa. Hittilääne isäntä vahtas viäressä jot ei sit poltolle männy ko muutama hommeine plankku. Kuis sitä ny isävainaan tekemää mäkiautoo tai 10 kiikkustoolia.
Pirre
Lähetä kommentti