maanantai 21. joulukuuta 2015

Pikkuusen surua

Nua elämän maharollisuuret piräättää silloon, ku hengitys loppuu. Mun asuunkumppani heivas vitullehensa mennehen syränleikkooksen seurauksena. Kumppani on siunattu ordoksisin menoon Vaasas lauantaina. Siunaava pappi oli vainajan velii. Mun tyänä yäpyny pappi  sanoo, nottoli kovin homma mihinä on koskaan ollu. Uskon.

Huamenna laitetahan vainaja maallisehen kuramajahan fyrrykyröön hautuumaalle isoisänsä viärehen. Isoisä tuli evakoksi pohojammaalle talavisoran aikana ja meni pohohojammaalla sitte ikuisuutehen.

Kualemantapaus on tällänny sukukunnan torellisehen ihimeesehen. Ny on hautuutoimet onnannu joinki, vaikkon ollu palio unohtamisia tapauksis. Ei perillisten pualelta, mutta byrogratian. Ei sinänsä oo yllättävää.

Perikunta on jokseenkin etäästä vainajahan nähären. Minen kyllä voi käsittää asiaa. Mullon pikkuusen tiatua vainajan omaasuuresta ja meinaan huamenna johtaa kuappaamisen jäläkehen kokousta. Sen koommin enoo enää läsnä mihinää palaveriis eli hatunjaoos.

Ei kommentteja: