sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Ikäkoori

En ny puhu ittestäni, vaikka pitääs. Mun kaks käpäläpuhelinta ja yks digikamera teki laupeuren kaks vuatta taapperi. Noon ollu täälä mörköperällä mun kiriahyllys. Laitoon niihin äsköön huvin tähären patterit, ja katso, kaikki rekkulehet toimii niinku ostettaes.

Jokku paliastavat kiälet on antanu kertua mullen, notta kaikkihin nykyysihin sähköösihin rekkulehisin on laitettu koodi, joka pirätättää laittehen toiminnan asemootuna aikana. Konesta ei voi koriata, vaikka toiminnallisesti kaikki on ok.

Moon vissihin ohittanu surmakoodin, ku oon antanu rekkulehieni huilata kiriattomas kiriahyllys. Mun pesukones mallia 1974 nauraa valamistajien tekemille vaihtoehtoosratkaasuulle. Samoon teköö mun kymmentä vuatta nuarempi, mutta samanmerkkinen pölyn imeskelijä.

Mua jyrsii toiminnan loppumiskooriilla toimiva elektroniikkateollisuus. Tiätysti roinaa pitää saara myyryksi millä konstilla hyvänsä ja luanto tykkää. Ja asikaaset ostaa uusia vehkehiä, ku stop koodi on napsahtanu toimivahan vehkehesehen.

Mä voin toristaa, nottei oo suluku ikuunen. Voi olla, notton ohojelmoojat tuumannu, notta kerrasta poikki ja uus kones ostetahan ny. Jojo-rekkulehet heitetähän kontainerihin. Ei oo vissihin ikuunen turmio, päättelen kokemuksieni jäläkehen.

1 kommentti:

kaisa jouppi kirjoitti...

Onko tosiaan nuan, ku sanoot, jotta koneehin ohojelmoorahan sellaanen koori heti tehtahalta lähties, jotta tekekevät laupeuren määrättyhyn aikahan?
Soon kyllä kylymää torellisuutta, jotta eivät kestä enää pälehet niinku ennenmuinoon.
Mun kotonaki ostettihin pölynimijä isän perintörahoolla ja kones kesti melekeen nafti viiskymmentä vuatta!
Tosin se pakkas lopuuks vaan klanaata laattiaa vaste, eikä imiä, mutta kumminki.
Tuasta perinnöstä mainaasen myäs viälä sevverran, jotta siitä rotiutuu sukuhun sellaanenki riirantakku, jotta oksat poies.
Riita kesti yhtä kauvon ku se pölyimuutiki.