Lipsahti ja taas

Joo nuahin sukututkimuksihin mun juttuni meni, ku häävisti ny justihin kynttään olemahan eres tiatokonehen ääres eli aijjas. En saa vaan kauaa olluksi, siiton kysymys. Täs ny luimuulen, mutta onneksi muistin pikkuusen osoottehia. Jollaki lailla tuloo miälehen, notton meillä päin vissihin ennenki eletty.

Jos on perää, yks Raakel Turppa, jäi anuana henkihin mun kyläs itäturistien vainojen aikana. Kakarat viätihin jonos Uraalin taakse ja kaikki pallipoijjat poltettihin Jaurin nevalla olokivalakioos. Ei tainnu silloon olla ihimisarvot kunnias.

Kovaa ne ampuuloo vissihin joskus silloon toisiansa Kalinin ja Armfeltin soturit. Jolloostikki kuulemma sovittihinki, jotta millä kellonlyämällä taas ruvetahan tussaroottemahan. Ku kello saattoo olla toisella sotapualella eri aijas, vastustaja tiätysti orotti seuraavaa täyttä tuntia hommiensa alakuhun. Niinku herrasmiähet pitää sopimuksistansa.

Fyrrykyrööstä jäi melekee kaikki täyskasvuuset miähet Perttilänkosken kohoralle Kyröönjoen jäälle vainajina. Oli siinä sitte paukkumisen perästä frouvilla ikäviä hommia vesikelekkoonensa traijata rakkahiansa kirkkopellon viärehen kylymähän kämppähän.

Historiankiriootus on muuttanu asioota jonkun verran. Napuen taistelulla ei ollu yhtään mitään tekemistä Napuen kylän kans. Paitti notta kylälääset siältä joen yli katteli, notta kovaa paukkuu. Myähemmin urheeltua Santavuoren taistelua ei kans oo ollu koskaan. Sen niminen taistelu kans tapeltihi Kyröönjoen rannalla pikkuusen nykyysestä Koskenkorvan viinatehtahasta Kurikkahan päin.

Näitä Lauroolan taistelun ja Koskenkorvan taistelun historiankiriootuksia ei varmahan koriaa ku Euron romahtaminen. Olihan rusistai tavaris lontoolaasleheren perähän vallannu koko Suamen jo vuanna 1939. Niin oli teheny. Suames eiv vaan havaattu koko Staliinia Oulus, mihihinää muallakaa maasnamma.

Sev verran sanoosin, notta piänenä poikana löyrin likipelloolta ja mettistä ihimisen luita ja pääkalloja. Ku hevoosen perästä pelloolle tuli piikkilankavalametit ja kultamahaferkut, rupes löytymähän tykinkuulia ja muuta sotakamaa. Hevoosen fältti ei vissihi ollu ulttunu möykkyyhin asti.

Pitää vaan trossata, notta talonpoikaaskapinan pomo Jaakkop Ilikka oli sukulaaseni. Konttahan saares se sitte turmiootihin, Isoonkyröön vanahan kirkon viäres, Kyröönjoen piänes saares.

Marioja ja historiaa

Vuasi taapperin sain viälä joulukuun aluus monellaasia marioja suuhuni tualta klasinaluusesta. Olin äsköön justihin maistellemas miton silä ny. Kyllä siälä viälä on suuhunpantavaa. Jos oikee toren sanon, nei maistu yhtään miltään enää, kypsien mariojen näköösiä on mutta tuntuu niinku ruahua vetääs suuhunsa.

On ollu mun puhehet pitkiä aikoja mitä rookaa. Ei oo ollu virikkehiä pitkihin aikoohin muus ku omas terveyrenhuallos. Viat ei oo hengelle käypiä, mutta viheliääsiä. Kolome kertaa lekurille samana päivänä, on tämän viikon rekka.

Ny pitääs vaan olla siipiänsä myären jonku aikaa. Suunnitellut hommat orotelkohon viäläki jonkun aikaa, vaikkoon niitä siirrelly etehp päin ihan lautinaasesti.

Se hyvä puali täs ny on ollu, notta aukaasin taas nua sukujeni sivut. Siälon monellaasta julukista pilivin pimeen. Oon monen kans ollu tekemisiski tiätämäti, nottollahan jotaki sukuhaisua.

Molin aikoonani yhyren nuaren historian miähen kans samas tyämaaski.Sekin muutoosta taisi olla kaukaanen sukulaanen. Imehtelin sille justihin valamistunehelle, notta mitä nuata vanahoja asioota jauhamahan. Sama kloppi oli justihin teheny mahtavan urheeluhistorian ja jonku toispaikkaasen kunnan historiankirian. Mua ei siihen mennes ollu historiat kiinnostanu jätkän sakkia enämpää.

Oli poikaanen vihaanen mullen; iliman historiaa kukaa ihiminen ei oo mitään. Ev väittäny vastahan. Kaveri toimitteli kaffitunnilla tosi miälenkiintoosia tositarinoota. Soli käyny Ameriikaski asioota setvimäs. Mullaki olis siäläpäi Kyröö -nimises pitäjäs palio sukulaasia. Ja mones muus kohoras siäläsuunnas.

Sanoosin, notta ny asiat tuntuu miälenkiintoosilta.

piaru

Hätkährin äsköön johonkin prutajavahan äänehen. Piaruttaa varmahan jotakuta, ajattelin. Nuuhkiin ympäräristyä oikeen kyllänsä, mitää ääntä kummempaa ei ollu hajuusalla. Mun reppuhun on kyllä joskus yän kyllänänsä narahtanu evähiä. Hävetti silloon.

Ja mitä sitte? Narahtaa ku narahtaa. Voi olla, jottoli jotaki orvokki-nimistä liäntä tullu lipiteltyä ehtoolla. Silloon.

Saan kyllä nukutuksikin jos taharon. Mullon kaks ketun näkööstä eliötä viäresnäni. Ei oo puhuttu palioosin hommiemma jaoasta. Piäniki liikahrus johonaki oven toisella pualella panoo räksyn päälle. Ostanko varaasvaroottimia? En.

Ku on kaks luantaasta palovarootinta, on turhanpäiväästä ostella pateriea virallisihin värkkiihin. Vävy on palopäällikkö, se voi tiätää.

melekee valamista soppaa

Hajin sitte päiväsyrännä soppavärkkiä puarista, vaikkoli kotona melekee kaikki. Entiselle kullalle pitää saara kunnon ruakaa noukan alle. Mutoon voi tulla tupen krapinat.

Molisin saanu kystä kyllä koron tavaroostaki, muttoli pari muutaki asiaa puarihin. Siälon aina jotaki hianoja maistiaasia, millä mä päriään ehtoosehen asti. Monellaasta piäntä voikkuleipää ja monellaasia herelmiä ja juustoja oli tarilla. Mutta mitä nuasta. Siölon komeeta nuaria tosi kohteliahia flikkoja tiskinassuuna. Voi taivahan alla kuinka niiton kiva kattella ja höväätä ummet ja lammet niiren kans.

Mua suajeloo nuaren flikkojen maharolliseasta tylyyrestä syntymävuateni, jokon ollu jo joku aika sitte. Flikat naureskeloo oikiasti hyväntahtoosesti puheliahalle pohojalaaselle körilähällen, joka taittaa varmahan kiältäki melekoosen huvittavalla lailla. Moon höväänny aina ihimisten kans. Moon saanu monta kertaa junaski kännykköjensä kans pelaavat ihimiset toimittelutuulelle.

Silloon viälä kum molin aikuunen, monet vahtas nenäv varttanta pitkin, ku outo ihiminen rupiaa aukoomahan leipäluukkuansa. Kukaa ei oo kumminkaa koskaa viälä flätkäässy turpahan. Minen ymmärrä, notta minkä tähären pitää leikkiä kuroomykkää toisia imehisiä kohtahan. Tämän päivän koiruuslenkillä tuli taas etehen ihimettelyn kohta. Joku hiano leiri (lady) tuli ökytupansa ovesta portahillen, mutta vilahti nopiaa omahan kammiohonsa nähäresnänsä meirän kulukueen. Oli varmahan allerkinen jollekki. Tuli vain miälehen.

Se tekeellä olova soppa on proilerisoppaa. En oo ikänä ennen koittanu sellaasta värkätä. Maustehet oon valakannu itämaasesta setistä. Ny en oo kuuklettanu ollenkaa ohojesta. Saas nähärä. Jonsei tänne mun plokihini ei tuu enää mitään kiriaamia, oon saanu soppani tähären niin lujaa lättyhyn, nottoon ihan hoit tollana.

Evähän hakumatkalla hiippaali pitkiä aikoja samalla vauhrilla hyllyjen välis pikkuunen kumara haalarimiäs. Soli saappahista päättään ollu justihin tyhyjentämäs mullikarsinansa. Saappahien roiskehet nimittäin tuli mun nenähän pikkuusen lehemälliseltä. Moon maaseurulta ja mun noukka ei palio valehtele.

Haalarimiähen auto oli siinä kärrysuajan viäres, ku mä tuli kolomen euron ostoksineni pihalle. Nyhtyriä setä pisteli tavarootansa mersu peräkoslahan, mutta viimmeenen tavara jäi tarkasteluhun. Soli kolomen vartin viskipullo, ja siitä äijä hääpeelemättömästi imaasi pualet melee yhyrellä huitaasulla. Suameshan kyykytähän pimiälläki ja käännetähän selekä yleesöhön päin.

Mua pikkuusen jäi kaivamahan se, ku en keriinny sanomahan sillen, notton mullaki ollu joskus saappahat paskas. Solis ollu varmahan sopimatoonta. Ennen kaikkia olisin halunnu toivottaa hyvää kotomatkaa tunkiollensa. Äly ei pelaa. Niin soon.

kus näköö

Mun humeetihin törkkii tosi lujaa suksitteluihimisten roopinkihommat. Suksien vaksaamien riitti ennen. Sitä lihanpalaa kahalun yläpualella ei tarvinnu voirella, paitti jotta ehkä silloonkin joirenki kohoralla.

Kuinka saatanan lujaa mäkin olisin pyhkäässy vääränoukkaasilla puupökkelööllä, jos mullen olis annettu virtaa. Roopinkia. Tariottihin, mutta kiltäännyyn makiasta. Mä duunasin kahta tai kolomia askaresta ja vain pikkuusen jäin maan kärielle. Taisi olla roopinkia silloon suanisnani luannostansa. En väitä, nota käries olis silloon dopattu. Olin niin likellä sisäpiiriä, nottolisin saanu asiasta kuusaa.

Muistan sen katkerana kokemuksena, ku yritin opetella suksittelemahan. Isä -Lenni hiihtoniilona koitti mullen säysiästi teherä selekua, kuinka vääränoukkaasilla puupökkylööllä päästähän etehep päin. Ne puunpalat lenti tosi monta kertaa toiselle larulle ku mihinä mä muka olin hiihtelemäs.

Oli ny minkälaanen tyäväenpueluehen suksittelija itte, sen hermot kesti opettamahan mua sujuttelemahan. On tosi kumma juttu, notta isäni onnistuu asiasnansa.

Toises erusatmasnansa asias sei koskaa onnistunu. Mun olis pitäny suksitella tyäläästen urheeluseuras. Mitä siinä sitte olis ollu, muttei siinä seuras ollu yhtään mun kaveria. Sitte vaan valakkasin porvarillisen urheeluseuran ittelleni.

Ei tullu mun isäni sen koommin koskaa vaksaamahan mun suksiani. Se hyäty siinäki oli, notta toisten isät kyseli multa, millä helevetillä sä saat sukses nuan hyvähän kuntohon. Sen aikaases Rex voitehen kylies luki notta new. Sanoon aina kaikille uteliahille notta uusi, new ja pirin vaksipurkkini kourasnani. Piilos.

ritarit taas

Mullei oo sanan sijaa siihen, notton joistaki presitentieherokkahista ja kansanerustajista heitelty poikkipualista läppää. Mua ei kiinnosta pätkääkään, kuka ottaa urinoottemisehen tarkoootetun letkun kätehensä tai suukkuhunsa, vaikka toisella olis päles jo kintahas.

Oon parempiki neuvoja. Mua puistattaa oikee pikkuusen, ei ollenkaa, mitä kenenkäki housuus killuu. Suamimaas yritetähän tällätä kaikki ny sivuraitehelle ku kukaan ei tiärä notta juaksisko vai olisko seisasp pistehes. Kantsiin kuullella kataasta, soinia, väyryysta ja erikoosmiäs lipposta.

Mitäs se Hitleri sanoo; katto tuanne ja viisas. Jotta mihinkä? Puala oli jo silloon vallootettu, ennku kuuhaalija näki mitää. Austerrike vallootettihin, siälä höväätähän viäläki Adolfin kiältä. Ystävyytenä varmahan murhaajat otti senkin maan huivinsa aluusehen.

Minkä helevetin takia kukaa muu ku mä, ei näje, kuinka suurehen perseesehen ollahan menos. Hyvä Obama, hyvä Hillary, paskat sulle Putiini. Ny ollahan menos silimät auki ja käret ristis uutehen elämähän mitei oo olemaskaa. Kuvitella voi, jos joku tohtii, eli uskaltaa.

Iliman housuuta jarraasin ny nopiaa maailiman menua. Kaiktkien mairen poliittiset päätäjät on aikoja sitte pirättäny olemasta luatettavia. Jos ryssille valakataas joku teknoraatti puhkupommin ojaamihin, kaikki olis hyvin. Hetken aikaa. Saatana, ku oon tähän maailimahan järiestäny jäläkelääsiä.

pihkas

Ny justihin mun ja eksäni tyä tuloo kylähän slovenialaanen komia flikka. Mun on tärkiää tähärentää, nottei se ihanteni oo mullen sukupualten välisis asioos miälitiätty. Ja on sitäpaitti vasta mun kakarootteni ikäänenki.

Jokku imiset on ja toiset sitte ei. Eva on nähäny jukoslavavian tappamiset kärestänsä, muttei näjy siitä huanona asiana. Oon kauhian liikuttunu siitä, notton maailimas olemas oikiasti fiksujaki ihimisiä. Ja tosi fiksujua. Niiku Eva.

Orotan täälä jantus jaloon viarasta. Oon jo syliellä sukinu tukkaniki taapperin. Minen tiärä, onko orottamani viaras opetellu tämän kylän valtakiältä. Mun suus taittuloo engeland tosi huanosti. Ja balgania en osaa ollenkaa. Ymmärrän engelandia kyllä, mutta jos eksäni on likellä, en maharu puhumahan sitä. Osaan kyllä, mutta ku entiselläni on se english tyäkiälenä, pikkuusen meen kiälineni puu taakse häpeemähän.

Ny seleves, notta Eva puhuu Saksaa, nam.

Kyllä ny kelepaa. Viaras on täälä.

Ritarit

Sir David Attenborough, s. 1926. Sir Bruce Forsyth, s. 1928. Alootti televisios v. 1939. Nämon kumpiki aktiivisia televisiotoimittajia nykki. BBC:ssä.

Ihaalen tuallaasia teräspaappoja joihinka ei pysty hammasmätä, hinkuyskä eli päänahaan hilseely. Johonaki kylymien panaanien maas tuallaaset tehoäijät olis pantu johonki maan kolohon ja heitetty rapaa naamallen.

Mun tuloo imehrellä nuata kahta homehtumatoonta paappaa. Niiren iällä Suames toimiteltaas puupaltoos matojen kans. Voi jumalauta ku tua Ättenpörö kiipes johonaki vinkuintias kattomahan paviaania kolomenkymmene meeterin korkuurelle puunlarvahan.

Ku tämä monitoimiäijä Forsyth alakas juantamahan Tanssii tähtien kans -ohojelmaa, kattoo kymmeniä vuasia nuaree juantajaflikka vanahusta nenänvarttansa pitkin. Ny flikka nauttii silimin nähären kokenehen ihimisen oivalluksista ja ennen kaikkia ammattitairostansa.

Mun on hyvä kitua, kun saan iloota oikeetten paappojen hommista ja hyvistä, joo. Jos johonakin maas ihimisen elollinen tyäelämä loppuu alle viiskymppisenä, on ilo kattella vanhaan hyvää tyätä.

vettä kenkähän

Kaikemmaailiman kurmeeruakia sitä onki. Pitääs vaan pitää kiinni kaitehesta, ku istun parvekkehella ja syän appelesiiniankkaa. Voin vaikka ymmärtää, notta jokku viittii häiritä ja piirrellä lentokonehillansa taivahalle kaikkellaasia viiruja.


Mä tähärentääsin sitä, notta ruakarauha pitääs olla mullaki. Jotta viittiiväkki sekoottaa piliviä mun ottaluuni eres. Ja justihin silloon ku mu sylykirauhaset lykkää tavaraa herkutteluhun. Pitääs pikkuusen kattella ja kuusaalla.

Minen ny tiärä sanua sanomisihini yhtää mitää. Luulo on, notton vissihin täälä kulukeella muitaki ku mä vain. Ja tuasta tuli miäleheni, nottoli yhyrellä kurssilla yks pualalaanen flikka. Oikee elämänmyänteenen ja iloonen. Rookasin flikan äsköön kanakioskilla ja heitin läppää niinku ei mitään. En pualaksi.

Mua hävetti, ku en siltä seisomalta tuntenu tveelinkien kiäsiä lykkäävää ladya. Huamisin ku sama lady vilikutti taas mullen, tai mun rakiilleni. Ah, silloon muisto tuli pätkittääsin.

kropsua housuus?

Kurikasta kotoosin, kropsua evähänä ja mariapaska housuus. Joku hiihtoliitäjien lenkkipomo ei sano tuan taivahallista, miston yhyren lylynlykkijän aimooset vahavistukset tullu. Nuuskahuulimiäs lykkää asiat perseesehen. Siältähän kaikki paha haju on tullu.

Kaikki tiätää, notton turskamaas roopinki erellä muita maita. Testooksis ei jää kiinni kukaa. Ei eres suksitteleva miähinen maataloon flikka. Varmahan jyrsii noriaa puhuvaa päävalamentajaa, ku joku uupelo on menny pistelemähän ittiänsä väärähän aikahan oikioolla lääkkehillä.

Hiihtojumppaaja varmahan tiätää miston ny kysymys. Oli Ettanin kyky jo ilimoottanukki, notta häipyy hommistansa, jos joku kärähtää. Ei olisi pitäny trampata Suames, olis kuullu turskilta uuret epot. Mihinkää lähäre. Huitaasoo Ettania ylähuulehen ja puhuu paskaa.

Täs samas kyläs asuu ja vaikuttaa yks kaikkiin aikojen legendaariin urheelija. Sillon tuas viäres joku polokupyäräteheras. Teurastaja, tai jotaki sinneppäin oli miähen lempinimi. Liikanimi johtuu siitä, notta miäs urheeli aivan omilla säännööllänsä sääntöjä nourattaan. Mä ja vain mä.

Tähän maailiman historian suurimpahan ja väkevimpähän urheelijahan on yhyristetty mustikkasopasta alakaan kaikki mömmöt. Äijä on mua viis vuatta vanahee ja on näöltänsä rippikoululaanen. Voi olla, notton keitetty, muttei poijat vaan muista, sanoo toristaja Laihian käräjillä.

kivoja nakkelia

Toimittelin äsköön molempien pualohoosten lähinaapurien kans. Paitti likimmän, ku siälön kulukenu haikara ja noon linnoottaantu omahan kätköhönsä ihan tyynni. Niille vois varmahan haista räkä ja rääppä ja muukki erittääset tuattehet.

Palio oot tinannu, palio oot pilannu, vihiroon kolovis kylymeni. Tua ny oli yks hautuukiriootus. Mutta imehtelen, ku en oo kymmenehen vuatehen tiänny, notta likinaapuriilla on kissi ja viälä tosi komia onkin. Mullen sanottihion sen nimikin, mutten osannu sitä suusnani sulattaa. Oliskahan sollu jotaki franskojen kiältä, en tiärä.

Sanoon naapuriille, notta tua vasimenpualohoonen koira tuala klasilla tykkää kissoosta ja jänööstä. Sanoon senkin, notta sen ihantehet ei oo hengis enää rookaamisen perästä. Non vainajia. Mutta pohojalaastalehti-ilimootusta mukaallen onni on olemas. "Ei kannata elää, sillä Harju hautaa halvalla."

Olis kiva joskus pitää sanomalehtien katsauksia. Mutta ei, kiitos. Muttolohon ny. Moon ny taas viikon hommannu leheren joka päivä. Nyt eres seisoo, notta kunkulta veistellähän pois ihosyäpä ja sitte sen peräs surrahan poikapualisen poijan ystävän surkiaa hallitussähälää. Ökyautojen omistajat saa satojen ekujen kuumaksun. Halavimmasta folokkaristaki pitää pulittaa lisää eku kuus.

Samoolla jäliillä ollahan valtion tulojen kartuttamises ku Suameski. Poliitikot osaa aakkosia pikkuusen aluustapäin niinku a auto b pensa. Joopa joo ja miätinnäs on saresveren(vesi) kerääminen tällättäväksi veron aluuseehen.

Mutta soon tosi, notten viitti toimitella jokapäivääsiä ykkösuutisia. Non niin karmeeta, jotta pirätän päätäni pyritellen syväs inhos pitkiksi aijjooksi leheren ostot. Täs maas teherähän selevin päin hirveetä konnuuksia ja veritekoja. Ku teköö ittelle kipiää lukeminen, juutusta ei viitti huurella. Suamihan olis niinku pyhäkoulu, jonsei kaarettaasi häppää päähän.

Moon sitä miältä, notta joku aharistaa ihimisiä täälä. Täski maalaaskyläs könnää 530 ihimistä neliökilomeeterillä, mutta siinä kaupungis mistoon tänne pohojaksunu, asuu vain 11 lärviä samaasella pinta-alalla. Minen tiärä on nuas luvuus joku seliitys johonku. On siälä lähtöpaikallani useen lunta portahilla, mutta täälä harvoon.

Ei ainakaa peliättelystä oo mitää haaraa rosvoolemisehen. Ku Suames puhkaasoo toisen kirukset voi päästä pään silityksellä. Eheronalaasta voi tulla, ku se puukkoo itte meni kaverin keuhkohon, mä vaan yritin pitää siitä kahavasta kiinni nottei solisi puhkoonu ketää.

Täälon heti kolomekkymmentä vuatta selliä, ku toisen hengen tärvelöö. Justihin tuamittihin yks oopettaja elinikääsehen, ev viitti sanua mistä. Tämän maan linnoos istuu viitisen äijää, joo äijjää, koko lopun hengityksensä aijjan räknäämäs tiilenpäitä. Täs maas ei oo resitenttiä, joka armahtaas ja kunkullaki on ny sairaalahan asiaa.

lintulaurat

Yks niiston näppäämis justihin ny. Ainaki kuvaannollisesti. Vein pari puista linnun ruakkima-aluusta puskien oksista retajamahan. On ollu jo monena aamuna kuuraa maas ja auton klasit jääs. On jännä arvootella, nottonko lumi tämän tuvan portahilla ennen ku sen pahaasen mökin siälä kotomaasnani

Tiiaasekki on jo kiahnannu siihen mallihin, jotton evähänsä pikkuusen hakuuses. En oo varsinaanen ornitolooki, mutta talitiaasia ja sinitiiaasia tuas klasinaluuses on vispannu. Nei vissihin syä kypsiä punaasia tai mustia vatukoota tai mansikootakaan. Sellaasiaki olis viälä tarilla tuala klasin toisella pualella.

Oon imehrelly, miksei nua mun sarat omenat tai ruusunmarikkaa kelepaa täkälääsille luatoelukoolle. Mulle ne kelepaa, muttoon jemmannu jo joka paikan niitä täytöhön. Onneksi mun eksäni osaa teherä uunis niistä ompuusta oikiaa herkkua. Ja nam, sitte niitä lusikoorahan jätskin kans muatohon, nam.

Jaa, jotta höpäjin lintulauroosta. Erellisenä vintterinä noli oikeeta elääntarhoja. Jyviä nokkii punavattaaset, sinivattaaset ja muutoon harmahtavat siipieläämet. Niitoli kiva siinä kattella. Mun soffaperunakki tottuu niihin ja hännänhuiskijat pirätti räksyttämästä ruakaalijoolle.

Joskus mun pisti vihaksi, ku naapurin kasvattamat kiriespulut tuli kans apajille. Niillon omat herkkupöytänsä airan takana. Joka kerta ku mä sellaasen tupamöllikän tuas näjin, niin heitin varmahan jollaki kenkäroukoosella kohoren. Mukavia västäräkkiähän nekin on, mutta mun pitopöytä ei oo niille katettuna nykkää. Paskantekon mun eksäni mustan koslan kuinka suurihin valakoosihin plänttihin hyvänsä.

Ne ruikut pitää muutoosta pestä heti pois ku näköö. Muutoosta ne syävyttää maalipintahan kartan tapahtunehesta. Sanon, ku on pikkuusen kokemusta asiasta.

ja sitte viälä

Mun vasimen pualoonen poloveni parkuu kipiää. Vaikkoon vain mettän pualohoonen insinööri, voin väittää notton joku tulehrus taittioomesnani on. Mua vituttaa saatanasti, ku en oo ny oma itteni.

Mun tuloo ny imehrellä omaa krätyysyytäni. Monet päriää iliman poloveta. Moon saanu elää tähänastisen eloni iliman vaivootta. Nykku joku kohta krenaa, son mullen ku taivas putuaas maahan ja mun päähäni.

Orotan ny viästiä kakarooltani.

mä täs

Jos molisin Hitleri, Staliini tai Caolombo, peruuttasin kummaltaki kaharelta nuarelta flikaltani ajokortin. Ainaki kymmeneksi kasvun vuarerksi. Enkä kyllä iliman aiheetta.

Yk syy on se, notten oo valamistaantunu puhumahan jäläkeläästen hautuujuhulas mitää itkun sekaasia osanottoja. Moo ajatellu, notta ne valehteloo mun kuapan viäres, kuinka ihana niiren miälestä vittuunen isänsä olikaan. Mutten oo vastaavahan viälä paneentunu.

Saatana, jos liikentehes ei oo mitään suhteellisuuren tajua ja kaikki siihen liittyvä äly on persees, kortti pois kylymästi. Jos pitää olla kulukeella johonku, orottakohot liniapiiliä vaikka viikot pääksytysten.

Katto peilihin, viisasteli pahanan pohojimmaanen. Oikias oli, siältä näkyy oikee tuuhia karvanaama. Olisin sanonu roistoksi, jonsen olisi tuntenu.

En pystyysi tätä kirioottamahan jos mun nuaruuren autot olis kulukenu yli kahareksaakymppiä. Silläki vauhrilla olin monta kertaa jonku vasikka- eli pässihaas. Luajan lykky oli, notten rumpioonu silloon ketään.

Mun kohoralla älystä ei voi toimitella, muttoon teheny jo kymmeniä vuasia sitte ittelleni liikentehen aakkoset. Ajan itte omaa tai toisen autua, en hermostu minkäällaasista toisten kuskien aiheuttamista provokaatioosta. En hermostu kenenkään toilaaluusta tai vahihingontekoyrityksistä. Ajan tiällä niin, ku siälä olis muitaki kulukeella. Yritän vaharata, minkälaasia kuvia tiäv viärehen on ratustettu.

Päätökseni jäläkehen oo kruisaallu muutamia milioonia kilomeeteriä. Näytän ajopaäiväkiriat, jonsei joku usko.

täs ny

Ottaa pikkuusen pääkkylääsehen, ku muniin tähän juttuhun tarkootetun kuvan taivahan tuulihin.

Jätin koran (kota) ja pikkuusen hallusnani olovan kotoni sinne. Omahan olohonsa. Niinku kaikki diojen esittäjät ja kattojat tiätää, soli se kuvakohores justihin tuas sivulla, muttei ny justihin näjy. Kattokaa ny, tuas viäres soli.

Jätin täyrellisen hiliaasuuren jäläkeheni. Suret ja karhut tai sorkkaeläämet ei tykänny mun savun katkuusta. Ny niillon mun pihallani rauha, ku en enää kuumoota kiuastani. Yhyres toises taloos oli valot. Kehitys kehittyy.

Seikkaalin tulosnani siälä sun täälä. Yritin ostaa mullen hyvää puhelilinta Amsterdamin lentopaikalta. Ku toimittelimma kauppiahan kans pitkät tovit myyntikohtehesta, sanoo kauppias, notta hyvää hollantiahan sä höpäjät. En ostanu. Valehteli.

Mulloli näkööses oman pihavaloni kans toinen samalla kylällä. Kattoon lenkottimesta, nottoon
tullu toisehen maailimahan. Klasista näkyy milioonia lamppuja.

Sanoo tai mitä sanoo luantoihiminen. Sanoo ny vaan niin, notton halavempaa kävellä täälä muutama sata meeteriä ostamas palavelut, ku ajaa nelikymmentä kilomeeteriä suuntahansa. Olin Suames, rahat meni. Voin lähtiä sinne toistekki, jos Lotto onnaa.