Minen aavistanu tähän kotia lähtiesnäni, minkälaanen tyäleiri oli tulos. Sattunehesta syystä möyrimisaikaki pitkittyy yli kaksikertaaseksi alakuperääsehen tarkootuksehen kattuen. Ei oo tryskääminen viäläkää pirättäny, mutta kroppa rutajaa jo kovaa.
Ny oon kumminki esmennelly uusien hommien aloottamista. Pitääs saara alootetut hanskahan kunnolla ja siivota aiheentunehia sotkuja. Siinä sivus kerään kamaa takaasi peräskulietettavahan mökkihin. Lähärös on kumminki aikamoosia epävarmuustekijöötä. Muistan erellisten vuasien lähäröt tai ei lähäröt.
Jos molisin äkänny, notta visiitti pitkittyy, olisin teheny kaikki hommat ihan toisellaasen oortningis. Alakusuaralla pesin kaikki matot ja pykäsin retajavia kohtia taloos ja flikan käytös olovas historiallises autos. Sitte rookasin kymmenien vuasien takaasen opiskelukaverin aivan sattumalta. Silloli tullu vesivahinko ja varovasti kysääsi, notta kerkiäsiinkö yhtää huusamahan hommisnansa.
Pari viikkua sitte oikee ammattimaasesti vanahat äijjät rustas hyvää remppaa ihan valamihiksi asti. Suurin päännousemani oli ruveta kaatelemahan puita tästä saunan, tuvan ja ulukovarston välistä puita. Ei oo turhahan tullu käytyä mettäalan kouluja, ku mikää rakennelma tai eres asuntovaunu ei menny kasahan.
Se oli huipentuma, ku sain älynvähryksen traijata tukit sahallen. Non ne tukit ny tuas tuvan eres komilla sahatavarataapelilla. Meinaan vissihin rakentaa jotaki joskus, oon päätelly. Mitään suunnitelmaa ei ollu koko puuhommahan, eikoo rakentamisehenkaa.
Suunnitelmallisuus on hyvä asia, mutta suunnittelemattomuus viälä paree. Ku aikanansa pääsin opiskeluustani tyäelämähän, osti kaksataa rakennuslevyä, ku sain halavalla. Ku niitä tuatihin isäni varastohon, kiinteistön omistaja tiarusti notta mitä sä nuasta meinaat värkätä. Sanoon, notten viälä tiärä. Jonku tuvan sisustuksehen ne levyt sitte kopisteltihin ja lämpöönen tupa tuliki.
Tämä elämänmuato saattaa olla jonkun tapaasta höpsismiä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Soot sitten kotomaas!? Sun elämäntapas kuule kuulostaa mukavalta, kutsutaan sitä sitten vaikka höpismiksi! Hyvä sana. Cittaslowia! (kaikkia uusia sanoja ne kans meille yrittää tukkia)
Sun elämänmuaros ei oo mitään vikaa. Osaiskin noin rennosti elellä päivän kerrallaan. Eikös niin sanota, että aika tavaran kaupittee? Kyllä se puutavara paikkansa viälä hakee.
Minä elän kans täyrellistä höpsismi vaihetta mun tämänhetkises elämänvaihees.
Tai oikiastansa kysees on köpsismi-vaihet.
Köpötän vaan paikasta toisehen, enkä saa mitää äntihi.
No, ny on ollu tiätenki senpualeen mukavaa, ku on voinu köpötellä marijapuskasta toisehen ja syärä marijoja nii, jotta täin tappaas vattanahalla. Minen nouki yhtää pakkaasehen, vaan oon kehoottanu porukkaaniki pussittohon marijat mahoohinsa.
Huamenna meemmä muutamien ystävien kans Venäjälle ja mun pitääs pakkaalla verhoja joukkohon, mutta minä vaan istun konehen ääres.
Täytyy tästä lähtiä kartanolle ja puskiihin syämähän, jotta asiat selekiintyys.
Mukavaa lukia taas lokias.
Lähetä kommentti