Tuli kylymä hiki ja mun jalaat tallusti koko aijjan sängys tyhyjää. Ihimettelin, nottoonko viälä niis kisoos vai mihinä. Varaovaasesti aukaasin peittua ja kattoon, onko hyysikkä samas paikas ku ennen, vai oonko viälä reissulla. On se, huamasin. Kyllä ihimettelin, notta mihinkä ne mun ympärilläni hurrannehet ja mua ylistänehet ihimiset on karonnu.
Rotukoira krapsutti mun selekääni koukkuusilla kynsillänsä niinku aina ennenki. Panin lukutuikkuni hehkumaha ja rupesin tavaamahan Leningradin (Pietarin) 900 kauhun päivää. Oli vähä synkkää ja kiriani putos rintoopiälille ja silimänluukkuni meni kiinni. Pari sekunttia ja taas säpsährin. Mihinä ne hiihtokisat oikee oli ja minkä takia moon jo täälä. Kotona.
Piti mennä lumeheksi taas pissalle ja ajatella asiaa. Ku kaikki näytti olovan kohorallansa ympäristöasioos, kultaki hornas mun tyynyni viäres. Mitei oo tapahtunu. Kylloli ihime tilannes. Millää en meinannu päästä tolokkuhu, notta kuinka moon niistä hiihtokisoosta tänne päässy ja mihinä mun sukseni ja vaksini on ja milloon tullu ja mistä.
Selevis lopuuksi uneksi. Molin isoos kisoos ja joku muka valamentaja lykkäs mun suuhun jotaki risoton tapaasta mömmää. Yritin siinä esmennellä, notta mua pistää, jos hohomuan liika palio tuata vattahani ennen kisaa. Se valamentaja sanoo nottei ny pistä. Senku piittelet nyv vaa. Muutaman lusikallisen perähän mun siaraamistani rupes tulohon savua. Voi ku pääsis pian paanalle hätäälin.
Kun mun vooroni tuli, mä hiihrin ihan hurmios ja kukaa muu ei päässy samoolle minuutiilekkaa. Maalis oli jos jonkinlaastaki töttyrää mun nenäni eres. "Kuinkoot pystyny tälläämähän huippukuntos justihin näihi Olympialaasihin?" "Oon huirellu klonnaa siaraamihini, kurria, vai onko se ny jotaki kuarittua maitua vai mitä soon. Minen mitää muuta trönäkkää", sanoon suameksi jolekki ameriikan televisiotoimittajallen. Se käsitti kaikki.
Pikkuusen pisti vihaksi, notta minkä takia mua rupes pissattamahan justihin ennen palikintojenjakua. Olis niis Olympialaasis voinu nupaata kansallislaulua itkus silimin milioonien ihimisten eres. Olis ny eres rakkoni kestäny nämä kovat kisat, jottolis voinu rääkyä unesnansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
voi jestas, ku nauran ääneheni...vai rakko vei sulta palakintopallilla seisomisen ilon. Olishan se olluki: kattua siniristilippua tippa linssis ja mmaamelaulun jäläkihin nostaa Järviset porkkiinensa ilimahan ja kansa olis huutanu villisti! Siin olis ollu melekeen hiki hiihtonutus.
Kyllä vilikissi on tunnelman havaannu, sen menetetynki.
Anteeksi Vilukissi, et ole vielä vilikissi. Pahoittelen rauhattomien sormieni vuoksi.
Hitsi jot mie uon naaranna siun kilipailuu ja ukko koht vissii hermostuup ko kello on jo kaks yöllä.
Uattele jos hyö oisiit pistänt siut niiko kippoo pissimmää ottaneet toopinkinäätteet. Mihis oisit lirahuttant?
Tai jos eukkos ois herännä siihe ko kailootat tippane silimäkulmasa muammelaaluu.
Mie viä joskus herreen pissalammikko ko unissain ain pisuaarii ehtin.
Mut kyl siul on vissii olluna siä larul isoki hurmos piällä.
Jot onnittelluu oikke kovast voitost.
Pirre
Moon raakyny taalla sun puolesta, mutta ihan vaan onnesta ja hyvasta aamun piristyksesta. Tulikkohan saa vaha ylikuntoon siella korkeanpaikanleirillas ku noin kovasti pukkaan uniin nuo hiihot?
Tipilii ja MRE murehtii mun hyvin mennehen kisan huanua lopputulosta. Kaikki korkianpaikan leirit ja kaikki on tiätämättäni tähäränny tähän, mikä ny meinas onnistua. Olisko nukkumatti sitte ruvennu mua pissattamahan, nottei orkanisaation olisi tarvinnu sitä teherä.
Lähetä kommentti